Tuulettuvan alapohjan eli rossipohjan eristys ratkeaa kolmella päätöksellä: mikä eriste menee mihin kohtaan rakennetta, kuinka paksulti, ja miten se saadaan perille.
Vaikein osuus ei ole itse eristemateriaalin valinta vaan sen saaminen paikalleen. Ryömintätilassa on tilaa noin 40–80 senttiä, joten eristeen asentaminen perinteisellä käsipelillä vaatii niin aikaa, hermoja kuin lihasvoimaa.
Suurtehopuhallus on kuin luotu tällaisia tilanteita varten. Materiaali puhalletaan paikoilleen tasaisena kerroksena myös ahtaimpiin väleihin. Sama kalusto imuroi vanhat eristeet alta pois yhtä vaivattomasti.
Milloin rossipohjan eristys kannattaa uusia
Eristys kannattaa uusia, kun vanha kerros on selkeästi painunut tai kostunut. Sahanpuru ja kutterinlastu painuvat vuosikymmenten aikana, ja painunut kerros jättää rakenteeseen tyhjää tilaa. Tyhjä tila ei pahemmin eristä.
Kosteus on näistä kahdesta vakavampi, koska pitkittyessään se voi viedä puurakenteiselta alapohjalta kantavuuden tai johtaa laajempaan kosteusvaurioon. FISEn virhekortin mukaan ryömintätilaan kertyy ylimääräistä kosteutta yleisimmin siksi, että tuuletusaukot on mitoitettu väärin tai niitä on liian harvassa, tilaa jakavat rakenneosat estävät ilman kulun, ryömintätila on liian matala tai kasvillisuus tukkii aukot.
Maapohjan kosteudenhallinta on rossipohjassa vähintäänkin yhtä tärkeä kuin lämmöneristys. Puuinfon teknisen tiedotteen mukaan ryömintätilan suhteellinen kosteus nousee kesällä 85–95 prosenttiin ja pysyy ajoittain jopa sadassa prosentissa useiden viikkojen ajan. Talvella tila pysyy kuivempana, jos se on ulkoilmaa lämpimämpi.
Onko rossipohja riskirakenne?
Rossipohja ei silti ole automaattisesti riskirakenne. RTA Suomen mukaan hyvin suunniteltu ja toteutettu tuulettuva alapohja toimii, huonosti toteutettu ei. Jos vanhoissa eristeissä on merkkejä kosteudesta, homeesta tai tuhoeläimistä, ne tulee poistaa ennen uuden eristeen asennusta.
Vaurio korjataan ennen eristämistä, ei lisäeristämällä. Siksi vanhojen eristeiden poisto alapohjasta on lähes aina remontin ensimmäinen työvaihe.
Rossipohjassa on kaksi eri eristyskohtaa
Rossipohjassa eristettä tarvitaan kahteen eri paikkaan, ja niihin menee eri materiaali. Tässä kohtaa moni remontti jää helposti puolitiehen.
Lattiarakenne eli vasojen väli
Vasojen väliin tulee varsinainen lämmöneriste. Puhallusvilla asennetaan lattiakoolauksen väliin ryömintätilan yläpuolelle, jossa se täyttää pienimmätkin kolot ja muodostaa yhtenäisen kerroksen ilman kylmäsiltoja. Toinen vaihtoehto on XPS-levy, joka asennetaan sisäpuolelta koolausten väliin.
Ryömintätilan maapohja
Maapohjalle tulee rakeinen kerros, joka katkaisee kapillaarisen kosteudennousun ja hidastaa kosteuden haihtumista maaperästä.
RT-ohjekortti 81-10854 suosittelee ryömintätilan ja maapohjan välistä lämmöneristystä nimenomaan silloin, kun tuuletus on painovoimainen.
Pelkkä eristekerros ei riitä, vaan maapohjan pitää myös päästä kuivumaan. Puuinfo ohjeistaa kallistamaan ryömintätilan pohjan vähintään 1:20 salaojiin päin ja asentamaan koko alalle vähintään 200 millimetrin salaojituskerroksen. Perusmuurin lämmönvastuksen tulisi olla vähintään 1,0 m²K/W, jotta ryömintätila ei jäähdy talvella niin kylmäksi, että kosteus tiivistyy rakenteisiin.
Rakeinen eriste kuuluu maapohjalle, ei rossilattian sisään. Ilma pääsee liikkumaan rakeiden välissä ja siitä seuraa vetoa. Sepeli, kevytsora ja vaahtolasi menevät siis maapohjalle, ja alapohjan eristys puhallussepelillä on oma kokonaisuutensa.
Mikä eriste mihinkin ja kuinka paksulti?
| Kohta rakenteessa | Materiaali | Tyypillinen paksuus | Rooli |
|---|---|---|---|
| Vasojen väli | Puhallusvilla | vasan paksuus | lämmöneriste |
| Vasojen väli | XPS-levy | 210, 250 tai 370 mm | lämmöneriste, tuulensuoja ja höyrynsulku |
| Maapohja | Kevytsora | 150–300 mm | kapillaarikatko ja lämmöneriste |
| Maapohja | Vaahtolasimurske | 300–400 mm | kapillaarikatko ja lämmöneriste |
| Maapohja | Kapillaarikatkosepeli | 200–400 mm | kapillaarikatko |
| Maapohja | EPS- tai XPS-levy | 50–100 mm | lämmöneriste, päälle 10–20 cm hiekkaa |
Paksuudet eivät ole keskenään vertailukelpoisia, koska materiaalit tekevät eri työn. Vasojen välissä ratkaisee lämmönjohtavuus, maapohjalla kosteuden käyttäytyminen.
Vasojen välissä valinta on käytännössä puhallusvillan ja XPS-levyn välillä. XPS-levy on suunniteltu K600-jaolle, jossa vasojen vapaa väli on 550 millimetriä, eikä se vaadi erillistä tuulensuojaa tai höyrynsulkua, koska levy on itsessään tiivis.
Puhallusvillojen lämmönjohtavuus vaihtelee materiaalin mukaan välillä 0,038–0,041 W/mK, ja erot kosteuskäyttäytymisessä ovat suuremmat kuin erot eristyskyvyssä.
Tarkemman vertailun löydät puhallusvillojen materiaalivertailusta.
Rakeinen materiaali ei yksin riitä nykymääräysten eristystasoon. Vaahtolasi ainoana eristeenä vaatisi noin 60 sentin kerroksen täyttämään vaatimukset, eli noin kaksinkertaisen määrän normaalin 30 sentin kerrokseen nähden.
Kapillaarikatkon muodostumiseen riittää 30 senttiä sekä vaahtolasilla että kapillaarikatko-Lecalla. Vaahtolasin lämmönjohtavuus on 0,105 ja Leca-soran 0,15 W/mK, eli kumpikaan ei ole varsinainen lämmöneriste.
Maanvaraisessa alapohjassa rakeisen kerroksen rooli on toinen. Siellä sepeli toimii kapillaarikatkona betonilaatan alla 200–300 millimetrin kerroksena, ja varsinainen lämmöneristys tehdään EPS- tai XPS-levyillä.
Korjauskohteessa paksuus ei ratkea pelkästä U-arvotaulukosta
Korjauskohteessa alapohjan eristepaksuudelle ei ole numeerista vaatimusta. Ympäristöministeriön asetus 4/13 antaa täsmälliset raja-arvot ulkoseinälle ja yläpohjalle: ulkoseinän lämmönläpäisykerroin saa olla enintään 0,17 ja yläpohjan enintään 0,09 W/m²K.
Mitoitus ratkeaa siis siitä, paljonko rakenteessa on tilaa ja miten kosteus liikkuu. Maapohjalle laitetaan niin paksu kerros kuin tuuletusaukkojen alareuna sallii, ja lattiarakenteeseen se, mikä vasojen väliin mahtuu. Lyhyt lause asetuksessa vapauttaa remontin turhasta paineesta.
Ahdas ryömintätila ratkaisee menetelmän
Menetelmän valinta kiteytyy yhteen kysymykseen: mahtuuko kohteeseen ihminen vai vain letku. Kulkukorkeutta on tyypillisesti 40–80 senttiä.
Levyeriste vaatii, että asentaja pääsee käsiksi asennuskohteeksi. Hänen on mahduttava kääntymään ja pystyttävä työstämään levyä sahalla. Lattian päältä avatussa kohteessa se onnistuu hyvin, mutta matalassa ryömintätilassa työ on paitsi hidasta, myös fyysisesti raskasta.
Rakeinen eriste tarvitsee vain aukon ja letkun. Suurtehopuhalluksessa materiaali kulkee letkua pitkin kymmenien metrien päähän, luukusta sisään ja mutkien taakse, ja se asettuu tasaisena kerroksena myös sinne, mihin et näe. Puhallamme mursketta, sepeliä, hiekkaa, vaahtolasia ja lecasoraa, ja alapohjan saneeraus on menetelmän yleisimpiä käyttökohteita.
Näin puhallustyö etenee kohteessa
Vanhat eristeet alta pois
Puhallus on työvaiheista viimeinen, ei ensimmäinen. Vanhat purut imetään suurtehoimurilla suoraan imuauton säiliöön. Työ, johon käsin menisi useita päiviä, hoituu tyypillisesti muutamassa tunnissa, koska letkulla pääsee joka paikkaan, ilman että ihmisen tarvitsee mahtua sinne itse lapioimaan.
Puhallus
Kahdeksankymmenen neliön ryömintätilan 200 millimetrin eristekerros valmistuu noin 5–8 tunnissa. Puhalluskoneemme ilmavirtaus on 9 000 kuutiometriä tunnissa, ja se siirtää materiaalin 30–40 metrin letkulla.
Yhdessä kuormassa on 8–12 kuutiota, joten tuo kerros syntyy kahdella kuormalla. Vaahtolasia puhallettaessa sekaan voidaan lisätä vettä, joka estää lasipölyn leviämisen.
Tarkastus
Tarkastus ratkaisee, toimiiko rakenne vielä kymmenen vuoden päästä. Kerrospaksuus mitataan useasta kohdasta ja varmistetaan, että materiaali on asettunut tasaisesti ja ettei eristekerros tukkinut tuuletusaukkoja tai noussut niin lähelle niitä, että tuuletus heikkenee. Aukkojen ohjearvot vaihtelevat lähteittäin: Puuinfo mainitsee teholliseksi yhteispinta-alaksi noin promillen ryömintätilan pinta-alasta ja RT-ohjekortti 81-10854 neljä promillea, mutta yksittäisen aukon vähimmäiskoko on molemmissa 150 neliösenttiä.
Usein kysytyt kysymykset
Millä eristää rossipohja?
Lattiarakenteeseen puhallusvillalla tai XPS-levyllä, ryömintätilan maapohjalle kevytsoralla, vaahtolasimurskeella tai kapillaarikatkosepelillä. Molempia kerroksia tarvitaan.
Paljonko eristettä rossipohjaan tarvitaan?
Lattiarakenteessa eristekerros mitoitetaan vasan paksuuden mukaan. Maapohjalle Puuinfo ohjeistaa kevytsoraa 150–300 millimetriä tai polystyreenilevyä 50–100 millimetriä.
Tarvitseeko rossipohjaan höyrynsulun?
Riippuu eristeestä. XPS-levy toimii itsessään sekä tuulensuojana että höyrynsulkuna. Puhallusvilloista lasivilla ja kivivilla vaativat höyrynsulkumuovin, kun taas selluvillan kanssa riittää ilmansulkupaperi.
Voiko vanhat purut jättää paikalleen?
Jos ne ovat kuivat ja ehjät, kyllä. Jos niissä on kosteutta, hometta tai tuhoeläimiä, ne poistetaan. 60–80 vuotta vanhat purut ovat harvoin täydellisessä kunnossa.
Pyydä tarjous eristeiden uusimisesta
Kerro kohteen neliöt, ryömintätilan kulkukorkeus ja se, mitä alapohjassa on tällä hetkellä, niin arvioimme sopivan materiaalin ja kerrospaksuuden. Teemme suurtehopuhallusta Helsingissä, pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla, sopimuksen mukaan ympäri Suomea.